Hammastunturi helmi 2004
Pokan tie – Sompio – Suivakko – Riekkokämppä – Taimenjärvi – Juntinoja – Pokan tie
Kuvat löytyvät täältä
Työpäivä päättyy Rovaniemellä, olen täynnä kuplivaa iloa ja pientä jännitystä. Yritän nauttia siitä pirinästä sisälläni, en yksinomaan toivoa, että voi kun tuo kello kulkisi nopeampaa. Linja-autoasemalle, Eskelisen kyydissä turvallisesti Inariin, perillä puoli yhdentoista aikoihin illalla.
ensimmäinen päivä
Yöpyminen Hotelli Inarissa, aamulla avainten haku Siidasta, viimeiset ostokset K-kauppa Kuukkelista, eli kermaa, voita, juustoa, homejuustoa, leipää ja Sinolia. Kauppias muistaa, jutellaan vähän. Jomppasen taksilla kohti Menesjärveä.
Taksi jättää tielle ja jopa oikeaan paikkaan, vaikka höpöttely taksimiehen kanssa uhkaa kartanlukua. Ahkion aisojen kasaus, sukset jalkaan, ihanaa!
Kelkkaura lähtee tienvierestä, menee muutaman sataa metriä eteenpäin Vaamenseisomapään alta. Siellä on paloiteltu hirvi, sisäelimet ja nahka jätetty metsään, minusta laitonta hommaa, tiedä häntä.
Sitten alkaa umpihankitaistelu viiden asteen lämmössä. Tarkoitus oli käydä vain lounaalla Sompion kämpässä Illestipääjärven rannalla, mutta kun lumi tarttuu suksien pohjaan ja päälle noin 20 sentin paakuksi, saa olla tyytyväinen kun pääsee Sompiolle. Lounas kelon päällä istuen, on hyvin kaunista mäntymetsää. Pieniä kumpuja ja ylämäkiä riittää. Kuusi tuntia kestää etenemistaistelu, ahkio ui syvällä ja jumittaa. On jo hämärää kello puoli kuuden aikoihin kun Sompio häämöttää.
Tupa on viehättävä, takka savuttaa hyvin sisään. Takan kivet kimaltelevat kauniisti jäisinä. Maa- ja kivilattia, turvekatto, joka hieman valuttaa vettä sisään. Kun sitä korjaa sanomalehdillä ja niin se ei pahemmin kastele. Ei seisomakorkeutta. Yö on lauha, ei palele yhtään, vaikka aika nopsaan joutuikin lopettamaan puiden polton. Ei kenttää.
toinen päivä
Herätys seitsemän aikoihin, aamutoimet hiljakseen ja lounas valmiiksi ruokatermokseen. Yön aikana oli tullut pakkanen, iltayöstä satoikin vettä ja luntakin ihan vähän, joka onneksi oli pakastunut lumen kannen jääksi. Lumi ei enää tartu suksiin ja pääsee hetkittäin jopa hiihtämään.
Ennen Suivakkoa kaksi poromiestä lapsineen, kaksi pikkupoikaa poroaidalla samaan aikaan, jutellaan kun siinä kun törmätään. Pojat saavat poroaidan sisäpuolella istua rattikelkan kyydissä kelkan perässä. Toinen poromiehistä käy laittamassa tulet Suivakon kämppään valmiiksi, hyvin herttaista ja huomaavaista. He ovat kalalla.
Suivakon kämppä on tilava ja lämmin. Oikein hyvä kämppä. Perillä jo hyvissä aikaa päivällä, on hyvä lepuuttaa lihaksia, venytellä. Toipua edellisen päivän selkäsaunasta. Kämpän portailla olen käynyt aiemmin kesällä, söin siinä lounaan ja siitä sinkosin itseni nopeasti pois kohti Tunturi-Suivakkoa ja Irrajärveä, silloin menin kohti Hammasjärveä. Sitä ennen kävin uimassa Siika-Suivakolla. Kämppään sisälle silloin tuskin kurkistin.
Kun poromiehet ajavat kämpän ohi kotiin, vaihdetaan muutama sana reitistä Riekkokämpälle. He kertovat että kesällä menevää mönkijäuraa on joku saattanut ajaa kelkalla Palopäälle.
Soitan Jukalle ja kerron muuttuneesta suunnitelmasta, Palopää jää reitistä pois. Ruoaksi valkosipuliperunoita kermaan haudutettuna, lisäksi viljapihvejä ja puolukkahilloa. Hyvää!
Illalla jäällä täydellinen hiljaisuudesta, auringon lasku, myöhemmin tähtiä.
kolmas päivä
Seuraavan aamun lähtö on ennen klo yhdeksää. Järvi ja suo on pinnasta jäässä ja matka kulkee hyvin. Onnellista. Muistan mielestäni mistä mönkijäura kulkee, mutta en löydä kelkkauraa, ehkä lumi on peittänyt jäljen. Jos upottaa ahkio ei nouse ylös jyrkkää nousua Rahpesoaivin ja Jänkäpään välistä.
Kelkkauraa etsiessä alkaa lumituisku ja hetken pohdinta mitä tehdä, onko edessä paluu Suivakolle. Aina kun on ongelma, kannattaa syödä. Lounaan jälkeen loppuu lumituisku. Päätös ottaa toinen reitin Riekkokämpälle, joka menee Appisnulkin alta, Riekkopäälle tullaan koilisesta. Suksi kulkee aika hyvin, tunturiin noustessa alkaa kantaa yhä enemmän ja tunturissa on upea hankikanto ja auringonpaiste. Ensin esiin tuli Lemmenjoen tuntureita, sitten Hammastunturin tunturit piirtyvät upeina esiin. Olen onnellinen, olen kotona, minun tunturini talvella.
Tunturiylängöllä voi kävellä hangella, nauttia ja katsella, tuntuu, että se ensimmäisen päivän koettelemus on kuin portti tähän kauniiseen paratiisiin.
Missään ei näy enää toisten ihmisten jälkiä, ei kelkan jälkiä ei suksen jälkiä, askeleita.
On todella upea sää. Matala Riekkokämppä löytyy helposti, vaikka onkin lähes puoliksi lumen alla. Polttopuita joen varren koivuista. Kämppä lämpiää nopeasti, vähän valuu katosta vettäkin, ei paljoa. Illalla ulkona on kunnon pakkanen sisällä +20. Yöllä on ulkona pakkasta noin 30 astetta, sisällä on hyvä ja lämmin, vaikka tuore puu ei oikein tahdo palaa.
Yöllä metsäkanat pitivät ääntä ja pulputtivat, ehkä nokkivat kämppää. Tunnistavatkohan vieraan tuoksun.
neljäs päivä
Hidas aamu odotellen päivän lämpiämistä. Avaan kämpän oven ja katselen kuinka aurinko nousee itse isoherra Hammastunturin takaa. Sininen maisema muuttuu kullan väriseksi. Olen vain onnellinen. Päivä oli ihanan aurinkoinen, pieni viima on vähällä tuntua kylmältä välillä. Eilenkin mutta varsinkin tänään hanki humahtelee alla. Useampia satoja neliöitä hankea laskeutuu aavistuksen.
Päivällä on todella hieno auringonpaiste ja on taivaallista hiihdellä tunturien välissä. Lounas vanhan kämpän portailla auringosta nauttien. Punajuuri-juurespataa ja homejuustoa, hyvää. Lusikka on jossain tavaroissa, vaivaiskoivun oksa lusikkana.
Taimenjärvelle auringonlaskun aikoihin. Oli todella kaunista hiihtää kun jää kimmeltää kuin timantit oksilla. Luonto oli täynnä eläimen jälkiä, kettuja, jäniksiä, lintuja, hiiriä..
Taimenjärvi on taas metsähallituksen kämppä eli tiedossa on kuivaa puuta ja isot tilat. Konttaus vessaan kun ei viitsi hiihtää, kävelyä ei hanki kestä, konttaamisen kylläkin. Taimenjärvellä on yöllä pakkasta -30.9 ja revontulet
viides päivä
Aamulla pitkä odotus, että pakkanen lauhtuu, matkaan vasta puolen päivän aikoihin. Lämpötilaero tuntuu heti kun laskeutuu tai nousee.
Poroaita kartalla ei vastaa poroaitaa todellisuudessa. Poroerotuksessa jouduu availemaan portteja ja kerran punnertamaan ahkion aidan yli. Otan suksen pois jalasta ja uppoan välittömästi nivusiin saakka. Hanki kantaa vähemmän kun laskeutuu metsään eli upottaa noin 10 senttiä.
Juntinojan vuokrakämppä osuu kohdalle somasti tienhaaraan ylittäessä Pokan tietä. Edessä viimeiset kukkulat Juntinojan kämpälle.
Saunan lämmitys, vesi Juntinojasta, kämpän lämmitys. On yksinkertaista ja helppoa, on kuivaa puuta. Kämppä vähän ärsyttää kun on niin hieno, on metsäläisfiilis. Vaahtomuovipatja – outoa. Kiukuttaa vähän, matka on loppumassa Saunakaan ei tunnu niin fantastisen hyvältä. Tässä on lopun makua. Kotiin tekstiviesti, kaikki ok.
kuudes päivä
Aamulla tien varteen odottamaan koulukyytiä. Tuleehan se aikanaan, ehtii tanssia ja hyppiä ruutua. Rahaa ei ole lippuun, ne on hotelli Inarissa työvaatteiden ja tietokoneen kanssa.
Ihmettelen kuinka tajuttoman pitkään on hiihtänyt, kun menee niin kauan ennenkö saavutaan lähtöpaikkaan.
Juntinojan vuokrakämpän avaimen Siidaan, istun Hotelli Inarin baarissa ja en totisesti halua lähteä pois. Kiukuttaa ja houkuttaa lähteä metsään. Voisin ja haluaisin vaan ostaa ruokaa ja lähteä uudelleen. Tiedän, että ei onnistu. Olen myöhästyä postiautosta. 15 tunnin bussimatkan jälkeen olen kotona. Olen onnellinen päiväkausia, juttelen rauhassa asioita, tuntuu, että sielu on
levännyt.
Tunturiin 