Marraskuun loppua Koilliskairassa
Vuonna 2011 oli niin vähän lunta, että marraskuun lopussa – joulukuun alussa pääsin jalan kulkemaan Koilliskairassa. Lähdin Kiilopäältä ja kuljin Suomujoelle, josta sitten Saariselälle. Olin poskettoman onnekas, koko tienoo oli vain minun! Ja muutaman sadan eläimen, jotka jättivät jälkensä lumeen. Oli hienoa kulkea heidän jäljissään. Vasta ihan retkeni lopussa näin muita ihmisiä.
Päivä oli lyhyt, kameraan on ikuistettu aurinkoa. Sain yhden hienon alijäähtyneen vesisateen, havahduin, kun puolet minusta oli jääkuorrutettu. Tuollahan se on helppoa, kun jossain lähellä on aina kämppä jossa pääsee sulattelemaan.
Sula Ivalojoki ja keskipäivän aurinko
Kajastaa metsässä
Onko tuolla tuntureita
Luonnon grafiikkaa
että saan..
täällä kulkea!
Rauhaa, kulkijan onnea
Päivän valoisin hetki
”iltaruskoa”
tämän vuoksi täällä
onnellisen kulkijan tunturinkuvetta
Yöllä lampi jäätyi
Aina yhtä kauniit siiveniskut – riekko
puro pulputtaa, onhan täällä ääniä
ylityksissä ei kannata livetä
Keskipäivän aurinko purossa
En ole ainoa kulkija
Jääputous
pyörivä jääkiekko purossa
Lankojärven rauhaa
Kaunista sinistä
Päivän rauhaa
jääpurjeita vaivaiskoivuissa
Taas yksi kaunis keskipäivän aurinko
hurjia värejä
tämä lupaa hyvää
ne kauneimmat
no sieltähän se aurinko kurkistaa
lähteen kasvot
miten tämä voi olla ruma?
tyytymätön kuukkeli, en ruokkinut
lintuja pakkaspuissa
hurmaavaa huurretta
Kiitos!
Tunturiin 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.